Ihminen ei uuvu työn tai tekemisen määrästä, mutta turhan tekemisen määrästä kylläkin
Nov 21, 2022Ajankäyttö on suorassa suhteessa energiatasoihimme. Se, miten aikaasi kulutat, heijastuu kasvavina tai hupenevina virtamäärinä elämässäsi. Tai kuten painonnostovalmentajani Masa sanoo: on patoja ja virtoja. Jos virtaa liikaa, pää tekee padon. Jos pato jää paikalleen, ei sekään ole hyvä. Totuus on näiden välissä, siellä sahalaidalla, josta puhuimme.
En ole erityisen innostunut hidastamisen ideologiasta. Elämä on lyhyt, ja kaikkea kiinnostavaa kovin paljon. Joten miksi jarrutella, kun jäähdyttelemään ehtii mullan alla kokonaisen ikuisuuden?
Sen sijaan olen erittäin innostunut karsimisen ideasta. Kalenterista kannattaa ruopata pois kaikki kuona ja miettiä päivittäin tekeekö asioita, joilla on aidosti jotain väliä.
Ihminen ei uuvu työn tai tekemisen määrästä, mutta turhan tekemisen määrästä kylläkin. Kun omille tekemisilleen ei löydä perusteltuja merkityksiä, väsymys tihkuu elämään kuin häkä: huomaamatta ja hiljaa, lopulta tainnuttaen.
Mitä vanhemmaksi elän (nyt olen jo siinä vaiheessa, että tarvitsen pian selfiekeppiä voidakseni viedä pienipränttisen tekstin tarpeeksi kauas silmistäni) sitä niuhommaksi joudun muuttumaan oman vireen optimoinnin suhteen. Ylitylsät perusasiat - ruoka, uni ja liikunta - määräävät sen mitä kalenteriin pitää merkitä ensimmäiseksi, jotta jaksaisi tehdä kaiken sen mitä pitää ja haluaa.
Mutta ei se helppoa ole.
Muutos seuraa toimintaa
Meillehän on tyypillistä kallistua sen vaihtoehdon puoleen, joka tuntuu juuri sillä hetkellä helpoimmalta. Välitön tarpeentyydytys on seireeni, jonka vastustamiseen tarvitaan henkistä mellakkapoliisia.
Sitä päättää aloittaa seuraavana maanantaina uuden elämän: kuntoilen joka ilta! Laitan kellon soimaan tuntia aiemmin ja lähden lenkille! Mutta kun totuuden hetki koittaa, hyvät aikeet muuttuvat turhiksi nopeammin kuin ehtii HIIT-treeniä sanoa.
Miksi? Koska torkkuhälytin ja sohva palkitsevat heti, kun taas lenkille lähtemisen hedelmiä saa odotella tuskastuttavan pitkään.
Pidemmän päälle pikavalinnat alkavat kuitenkin uuvuttaa. Kun sohva voittaa lenkin kolmattasadatta kertaa, kroppa alkaa muistuttaa autoa, jota ei ole huollettu sitten tehtaalta lähdön. Tai kun päätön netissä harhailu korvaa ilta toisensa jälkeen hankalan, mutta tärkeän keskustelun puolison kanssa, suhde alkaa muistuttaa kehnoa näytelmää. Sitten uuvuttaa, vaikka mitään ei olisi tehnyt. Henkinen hormi vetää surkeasti. Savu tunkee sisälle ja laittaa silmät vuotamaan.
Muutos seuraa toimintaa. Siksi se, joka huilaa eniten, myös väsyy eniten: kun mikään käytännön tekeminen ei vahvista viretasetta, se heikkenee entisestään.
Jännittävintä ajassa on sen sopimuksenvaraisuus. Puhumme päivistä ja kuukausista, koska se on yhdessä sovittu tapa synkronoida tekemisiä. Ja hyvä tietenkin niin. Maailmasta tulisi mahdoton, jos kaikki eläisivät omaa ajanlaskuaan.
Mutta pohjimmiltaan ajan luonne ei estä meitä tekemästä mitään. Jos ei ole aikaa, ei ole tarpeeksi tahtoa.
Tilaa Anna Perhon uutiskirje: [email protected] tai https://annaperho.fi/ jos olet kiinnostunut itsesi kehittämisestä, yritysvalmennuksista tai, ööh, wanhoista puutaloista. Olet myös ensimmäinen, jolle kerron kevään 2023 avoimista kursseista ja uudesta podcastistani. Annan kirja Antisäätäjä löytyy Storytelistä ja Bookbeatista, jos ajanhallintatematiikka kiinnostaa syvemmin.
Tilaa uutiskirjeemme
Lue täältä mielenkiintoiset yrittäjätarinat sekä vinkit yrittäjyyteen!
